© Timo Lampikoski
Kärsitkö kiireestä? Mitä on ajanhallinta? Hetkittäinen kiire sytyttää, jatkuva kiire sairastuttaa. Hidasta edes vähän.
Kaikki kiire ei ole pahasta. Kiirehuippu lataa ja pieni vipinä tuo nautintoa. Aivot eivät kuitenkaan jaksa pitkään kuormitusta, vaan seurauksena on kiiresairauksia, kuten uupumusta ja masennusta. Ja ajanhallinnan katoamista.
Oletko miettinyt mitä on ajanhallinta? Itse asiassa se on illuusio. Emme voi hallita aikaa, emmekä elämää. Meillä jokaisella on 24 tuntia käytettävissä jokaisena vuorokautena. Mutta voimme aina tehdä valintoja. Hyvää ajanhallintaa on järkevien valintojen tekeminen.
Ripeydellä saadaan hyviä tuloksia aikaan, mutta liiallisella kiirehtimisellä syntyy hutilointia ja virheitä. Kun työ on tarkkaa, vaikkapa lääkkeiden annostelua, virheisiin ei ole varaa.
Kun pysyy itse rauhallisena, voi parhaimmillaan olla koko työyhteisön kiirettä hillitsevä voima. Yksittäisen työntekijän keinot vähentää kiirettä ovat silti aika vähäiset; kun potilaita on paljon, mutta käsiä vähän, usein on vain sopeuduttava.
Kiireen suitseminen on ennen kaikkea esimies- ja johtotason asioita. Työt pitää organisoida oikein ja pitää huolta, että ne jaetaan tasapuolisesti. Yhteisö tarvitsee myös ajankäytön sujuvuuden varmistavat pelisäännöt.
Ylibuukattu kalenteri?
Kun on tiedon ja ihmisten kanssa tekemisissä kaiken päivää, vastapainoa kannattaa hakea rauhoittumisesta ja hiljaisuudesta. Meneminen parin päivän retriittiin tai oman hiljaisen jakson järjestäminen vaikka kotona tai mökillä, antaa voimia. Perheen kanssa puuhaaminen on antoisaa, mutta tyystin ei pidä unohtaa omaa aikaa.
Nykyään puhutaan helikopterivanhemmista, jotka kiireisen työpäivän jälkeen kuskaavat lapsiaan harrastuksesta toiseen, käyvät omissa harrastuksissaan, singahtelevat kauppakeskuksissa sekä yrittävät tämän päälle vielä hoitaa luottamustehtäviä ja nauttia kulttuurista.
Kannattaisiko pysähtyä ja miettiä, miten ajanhallintaa voisi parantaa, ja miten elämää voisi yksinkertaistaa, karsia turhaa ja keskittyä olennaiseen.
Voisi miettiä, tarvitsevatko lapset kaikkia kehittäviä harrastuksia? Voisivatko he ainakin välillä mennä harrastuksiinsa ihan itse? Jos stressi alkaa painaa, voisi käydä läpi erilaiset sitoumukset ja arvioida, olisiko mahdollista luopua jostakin kokonaan tai vaikka vähäksi aikaa. Voisi pohtia, tarvitseeko välttämättä kaikkea tavaraa, uutta autoa, kesämökkiä tai venettä. Jos niiden hankkimiseen tai ylläpitoon liittyy enemmän stressiä kuin iloa, miksi ihmeessä antaa niiden rasittaa itseään ja heikentää omaa ajanhallintaa.
Hyvä keino lisätä ajanhallintaa, hidastaa elämää ja kerätä voimia on lähteä opinto-, vuorottelu- tai sapattivapaalle.
Epävarmuudesta huolimatta kannattaa haaveilla. Kun elämässä on jotakin tavoittelemisen arvoista, voi keskittää voimansa olennaiseen, eikä elämä mene näköalattomaksi haahuiluksi. Innostavat ja selkeät haaveet tuppaavat toteutumaan.
Tavoitteita kannattaa asettaa muutaman vuoden päähän, mutta maltilla. Jos niitä on liikaa ja ponnistelu sen mukaista, kiiresairaudet voivat yllättää. Visiot voivat liittyä jatko-opiskeluun, perheen perustamiseen, asuntoon, matkaan tai mihin tahansa henkilökohtaisesti tärkeisiin etappeihin.
7 syytä kiireeseen
1. Korviemme välinen touhuloukku. Kiireeseen jää helposti koukkuun.
2. Yhteiskunnalliset painetekijät. Taloudelliset arvot ja pyrkimykset korostuvat.
3. Ilmaa haukkova kalenteri. Kaikki aika aikataulutettua.
4. Organisaatiosta johtuvat painetekijät. Työ on huonosti suunniteltu ja tekijöitä liian vähän.
5. Sumuinen polku. Ei selvää kuvaa, mihin menossa ja miksi.
6. Hötkyily. Ajanhallinta hakusessa, tehoton ja suunnittelematon ajankäyttö.
7. Protestanttisen työetiikan puristus. Ihmisarvo on hankittava suorittamalla.
"Mitä heikommin ihminen on selvillä elämänsä suunnasta, sitä nopeammin hän kiitää eteenpäin."
-Logoterapian kehittäjä Viktor Frankl
Lähteenä käytetty: Perttula, M. 2010. Hidasta edes vähän. Tehy-lehti 2/10.
Kuva: Kari Alhola